Älä suunnittele niin pitkään, vaan pyri nopeasti kokeilemaan. Kokeilukulttuuri!

Milloin näin voidaan menetellä?

Ensinnäkin on asioita, joita ei voi ongelmitta kokeilla tai ei voi kokeilla ollenkaan. Ei voida kokeilla, millainen olisi hyvä ydinvoimala. Ei voida kokeilla, rakennetaanko kallis suurnopeusrata. Ei voida kokeilla, kuinka lento Marsiin onnistuisi. Nämä asiat pitää vain suunnitella niin hyvin kuin mahdollista.

Luonnollisesti isoissakin projekteissa kokeillaan pilkkomalla projekti osiinsa. Mars-raketin kaikki osat testataan koeolosuhteissa mahdollisimman hyvin. Varsinaista olosuhdetta, pitkää lentoa ei kuitenkaan voida testata.

Toisaalta mistä me tiedämme, että testitulos pätee myös tositilanteessa? Tämä pitää pystyä päättelemään teoreettisesti – sitä ei voida kokeilla. Tietokoneohjelmistoissa on se suuri vaikeus, että emme pysty loogis-matemaattisin menetelmin osoittamaan, että ohjelma toimii halutulla tavalla, joten ohjelmaa pitää testata. Testit eivät kuitenkaan koskaan voi käydä läpi kaikkia mahdollisia tilanteita, joten niiden luotettavuus ei ole sataprosenttinen. Ohjelman toimivuuden arviointi on viime kädessä kysymys, jota ei kokeilla selvitetä. Tai: jos kokeilen kerran, putoaako kolikko klaava- vai kruunapuolelle ja saan tulokseksi klaavan, voinko päätellä että tulos on klaava aina?

Jos kokeiluja voidaankin tehdä, niiden rajoittimena on aika ja raha. Tavallaan voitaisiin kokeilla lentoa Marsiin, jos se ei olisi niin kallis ja kestäisi niin kauan (tällöinkin toki testitulos koskisi kyseistä lentoa, ei välttämättä kaikkia tulevaisuuden lentoja). Asioita, jotka ovat kustannuksiltaan vähäisiä ja joiden kesto on verrattain lyhyt, voidaan kokeilla. Voidaan jopa lähteä tekemään suuria määriä villejä kokeita, jos kokeiden kustannukset ovat matalat ja aikaa ei kulu liikaa. Kokeiden tekeminen matalalla kynnyksellä voi joissain tapauksissa tuottaa uutta tietoa tehokkaammin kuin huolellinen koejärjestelyiden suunnittelu. (Millaisissa tilanteissa tällainen hakuammunta kannattaa ja millaisissa ei, onkin jo oman bloginsa aihe.)

Vaikka testattaisiin matalalla kynnyksellä, täytyy kuitenkin päättää mitä testataan. Tämä valinta on aina tehtävä, riippumatta siitä tehdäänkö huolellisesti suunniteltu vai matalan kynnyksen koe.  

Tieto voi ohjata a) päättämään mitä testataan b) suunnittelemaan kokeita c) analysoimaan, mitä kokeiden tuloksista voidaan päätellä. Kokeellinen, empiirinen lähestymistapa yhdistettynä suunnitteluun, kumuloituneen tietoresurssin hyödyntämiseen ja teoreettiseen päättelyyn muodostaa kehittämiskulttuurin eri puolet, joita kaikkia tarvitaan.

Topics: kokeilukulttuuri, päättely, teoria